Yli 80 vuotta Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran historiaa
Kansansivistysopillisen Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 7.12.1940. Yhdistyksen ensimmäiseksi esimieheksi valittiin T.I. Wuorenrinne. Wuorenrinteen lisäksi uuden yhdistyksen hallitukseen valittiin varaesimieheksi kanslianeuvos Niilo Liakka ja johtokunnan muiksi jäseniksi kouluneuvos Yrjö Länsiluoto, Työväen Akatemian opettaja Arvi Hautamäki ja Uudenkirkon kansanopiston johtaja Erkki Paavolainen. (Aaltonen, 2010)
Aikuiskasvatustieteen edeltäjän, kansansivistysopin, opetus oltiin aloitettu reilu vuosikymmen aiemmin vuonna 1928, jolloin Kansalaiskorkeakoulussa ”käynnistettiin ”opettajantutkinto kansansivistystyötä varten”” (Tuomisto, 2002, s. 261). Helsingin Työväenopiston rehtori, tohtori Zachris Castrén toimi Kansansivistysopin ensimmäisenä opettajana. Kansalaiskorkeakoulun nimi muutettiin vuonna 1930 Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi. (Tuomisto, 2002)
Kansansivistysopillisen Yhdistyksen nimi muutettiin Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuraksi (ATS) vuonna 1971, sen jälkeen, kun oppiaineen ja professuurin nimet oli muutettu vuonna 1965 (Aaltonen, 2010; Ikonen, 2021). Urpo Harva nimitettiin vuonna 1946 kansansivistysopin ensimmäiseksi professoriksi Pohjoismaissa. Hän toimi virassa ensin Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa ja 1966–1973 aikuiskasvatuksen professorina Tampereen yliopistossa.
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran esihenkilöinä ovat toimineet T.I. Wuorenrinne, Urpo Harva, Aulis Alanen, Jukka Tuomisto, Antti Kauppi, Anja Heikkinen, Karin Filander ja Päivi Siivonen. Anja Heikkisestä tuli ensimmäinen nainen yhdistyksen puheenjohtajana, ja hänen aloitteestaan yhdistyksen esimiestä ryhdyttiin nimittämään esihenkilöksi. (Aaltonen, 2010)
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran alkuperäkertomuksista
Risto Ikonen (Ikonen, 2021) on genealogisessa tarkastelussaan hahmotellut ATS:n ”itseymmärryksen muotoutumista”. Ikosen mukaan seuran nimenvaihdosta (Kansansivistysopillisesta yhdistyksestä Aikuiskasvatuksen tutkimusseuraksi) koskevassa keskustelussa oli kyseessä väittely periaatteellisista kysymyksistä, joita nimenvaihdos ei ratkaissut. Näitä periaatekysymyksiä Ikonen valottaa paikantamalla kolme ”alkuperäkertomusta”, jotka antavat yhdistykselle osittain eroavat tarkoitukset. Näiden alkuperäkertomusten paikantaminen nojautuu kolmen yhdistyksen muotoutumisen kannalta keskeisen henkilön Kansansivistys-lehdessä vuosina 1950–1954 esittämiin näkemyksiin: T.I. Wuorenrinne, Arvi Hautamäki ja Urpo Harva. Hautamäen mukaan Kansansivistyksellisen yhdistyksen alkuperäinen ajatus oli koota yhteen vapaan kansansivistystyön toimijat (Kansanvalistusseuran lisäksi esimerkiksi nuorisoseuraliike, kansanopistot, työväenopistot ja kirjastot) ja siten mahdollistaa kokemusten vaihto ja alan tutkimustyö. Wuorenrinteen kertomus yhdistyksen alkuperästä sijoittuu talvisodan päättymiseen ja ajankohtaa Wuorenrinteen mukaan leimanneeseen lamaannukseen. Yhdistys tarjoaisi tässä tilanteessa mahdollisuuden pohtia yhdessä kansansivistystyöltä vaadittavia ponnisteluja. Harvan näkökulmassa korostuu kansansivistystyön tutkimuksen tukeminen. Harvan kertomuksessa yhdistyksellä nähdään olevan kaksi päätarkoitusta, yhdistää kansansivistystyötä tekevät tahot ja tukea perustamisajankohtana vielä vähäistä kansansivistyksen tutkimusta. Harva painotti käsitteiden selkeyttämistä, koska ilman selkeitä käsitteitä toimintaa ei olisi mahdollista kehittää. Kun Wuorenrinne ja Hautamäki pitivät yhdistyksen tarkoituksena kehittää vapaata kansansivistystä, Harva puolestaan painotti enemmän kuin Wuorenrinne ja Hautamäki yhdistystä tieteenalaa edistävänä voimana.
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran toiminta
Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura kehittää aikuiskasvatuksen tieteellistä tutkimusta ja osallistuu alan tiede- ja koulutuspolitiikkaan. Elinikäinen oppiminen koulutuksessa, työssä ja vapaa-ajalla on ilmiö, joka herättää jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Aikuiskasvatuksen tutkimuksessa aiheesta käydään monitieteistä ja kriittistä keskustelua alan julkaisuissa ja seminaareissa. Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura vahvistaa vuoropuhelua tutkijoiden, käytännön toimijoiden ja politiikantekijöiden välillä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Aikuiskasvatuksen eurooppalainen tutkimusseura European Society for Research on the Education of Adults (ESREA) perustettiin vuonna 1991 ja ATS liittyi sen jäseneksi vuonna 1994 (Aaltonen, 2010).
Julkaisutoiminta on ollut seuran toiminnan keskiössä alkuajoista lähtien. Kansansivistysopin alkutaipaleella oppikirjoista oli pulaa, jota julkaisutoiminnalla pyrittiin lieventämään. Seuran vuosikirja, nimeltään Vapaa kansansivistystyö, ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1942. Vuosikirjan nimi vaihdettiin Vapaan sivistystyön vuosikirjaksi 1970-luvulla ja Aikuiskasvatuksen vuosikirjaksi vuonna 1995. Vuonna 2019 ilmestynyt vuosikirja oli 53..
Aikakausilehti Kansansivistys alkoi ilmestyä vuonna 1948 professori Urpo Harvan päätoimittamana. Yhdistys vetäytyi Kansansivistyksen toimitustyöstä vuoden 1954 jälkeen, julkaisun kärsiessä sekä lukija- että kirjoittajapulasta. KVS toimitti tämän jälkeen julkaisua yksin vielä kolme numeroa. Tiedelehti Aikuiskasvatus alkoi puolestaan ilmestyä vuonna 1981 Kansanvalistusseuran ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseuran yhteistyönä. (Aaltonen, 2010.) Aikuiskasvatus-lehti siirtyi vuoden 2019 alusta avoimeksi julkaisuksi, joka on vapaasti luettavissa ja ladattavissa ilman tilausmaksuja. Myös lehden aiemmat vuosikerrat digitoitiin ja lehden kaikki vuosikerrat ovat vapaasti tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja suuremman yleisön saatavilla verkossa.
Vuonna 1996 perustettiin eurooppalainen aikuiskasvatuslehti Lifelong learning in Europe (LLinE), jonka toimitus oli Kansanvalistusseurassa, ATS:n toimiessa lehden toisena julkaisijana. (Aaltonen, 2010) LLinE ilmestyi vuoteen 2012, jolloin nykyinen ELM-magazine alkoi ilmestyä KVS:n kustantamana.
Seuran järjestämiä tutkijatapaamisia on järjestetty kahden tai kolmen vuoden välein vuodesta 1989, jolloin ensimmäinen kaksipäiväinen tutkijatapaaminen järjestettiin Oriveden Opistossa. Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät keräävät aikuisuuden, aikuisten oppimisen, aikuiskoulutuksen, työelämän kehittämisen ja vapaan sivistystyön kysymysten parissa työskentelevät tutkijat, opiskelijat, kehittäjät, ammattilaiset ja hallinnon asiantuntijat yhteen eri puolilta Suomea.
Kirjoittaneet Annika Pastuhov ja Päivi Siivonen
Lähteet:
Aaltonen, R. (2010). Sivistyksellistä syvämuokkausta: Oma yhdistys kokosi voimat. Aikuiskasvatus, 30(4), 244–246. https://doi.org/10.33336/aik.93890
Ikonen, R. (2021). Erään tieteenalan genealogiaa: Alkuperäkertomukset ilmentävät eri tavoin tiedeseuran tarkoitusta. Aikuiskasvatus, 41(1), 57–62. https://doi.org/10.33336/aik.107391
Tuomisto, J. (2002). Kansansivistäjien kasvattamisesta konsulttien kouluttamiseen? Aikuiskasvatuksen kehitys yliopistollisena oppiaineena. Aikuiskasvatus, 22(4), 260–273. https://doi.org/10.33336/aik.93435